Heippa vaan kaikille, nimeni on Simahaukka. Olen toipuva piirikuntariippuvainen!

Kaikki yhdessä: Heippa vaan, Simahaukka!

Se alkoi melko kauan sitten Kilpirauhasen Vajaatoiminnasta. Kaverit sanoivat, että sitä voi ihan huoletta ottaa viikonloppuisin ja sillei. Aluksi homma oli hyvinkin hanskassa, ainakin luulin. Tai itse asiassa olikin Vajaatoiminnan kanssa, mutta sitä lukiessa syntyi mielikuva, että pystyy hallitsemaan riippuvuuksiaan. Se oli kuitenkin oikeasti portti rankempiin juttuihin, tehän tiedätte sen porttiteorian? Täyspidättyvyys olisi kuitenkin ollut ainoa keino pysyä itsehallinnan tiellä.

Eräänä alkuvuoden viikonloppuna päätin sitten varoituksista huolimatta kokeilla Jäädykepiirikuntaa. Parin kerran jälkeen olin koukussa. Sen jälkeen elämä on ollut yhtä helvettiä. Ihmissuhteet eivät tahdo kestää, eikä ihme, sillä joskus olen kesken seksinkin pompannut petistä tarkistamaan josko Piirikunnasta pukkaisi päivitystä. Unen puute ja yleinen hermostuneisuus häiritsevät työntekoa, eikä se jää kolleegoilta huomaamatta. Pikkuhiljaa alkaa esiintyä kokovartalovapinaa ja katkokävelyä, ihmiset väistävät hätäisesti kadulla eikä kukaan istu bussissa viereen. No, se taitaa olla ainoa plussapuoli.
Viimeistään silloin, kun kahvipöydässä alkaa klikkaussormella naputtaa tupakkiaskia, pyörittää sitä pienissä ympyröissä ja hokea itsekseen:"aurinkolaiva, aurinkolaiva", pitäisi hälytyskellojen soida.

Ja ovat ne soineetkin. Yritin keksiä korvaavia harrasteita. Avantouinti, sauvakävely ja porno/seksisivuilla surffailu, mikään ei auttanut Pari kolme viikkoa parhaimmillaan pystyin olemaan ilman. Sitten huomasin taas valehtelevani itselleni: "Eikun mä käyn ihan vaan pikaisesti otsikot lukaisemasssa!" Kyllä se kuitenkin oli menoa joka kerta. Aina meni pikkutunneille asti etusormi pakonomaisesti F5:lla nytkähdellen. Odotellessa tuli tietysti luettua vanhoja juttuja, mutta kyllä se todellinen addiktio kohdistui tuoreisiin aurinkolaivoihin.

Simahaukasta tuli, ehkä oli alkujaankin, sellainen Piirikunnan hang-around-blogi, minkä Marginaalin Jani näppärän graafisesti bongasi.

Alkoiko siitä paranemisprosessi? Paha sanoa, otetaan nyt päivä kerrallaan. Sen oivalluksen toki tein, että tuolla ulkona täytyy olla tuhansia kaltaisiani, jotka taistelevat yksikseen tämän ongelman kanssa. Olisiko aika nyt kypsä vertaistukiryhmän perustamiselle?  Vetoan nyt kaikkiin piirikuntariippuvaisiin: Tunnustakaa, että teillä on ongelma, jota ette hallitse. Ettekö vain myöhästyneetkin siskontytön rippijuhlista ja serkun häistä, koska halusitte nähdä sen viimeisenkin kommentin, eikä bussi tavalliseen tapaansa ollutkaan viittä minuuttia myöhässä?