Oikein tarkkaan kun zoomaan, niin näyttää ihan siltä, että siellä voisi, tosiaankin, olla Yhdysvaltain keskuspankin haarakonttori.

Ja odottakaas, ei sittenkään. Ei merkkiäkään älyllisestä elämästä! Harmi.

Mutta eihän tämmöinen toiminnan ihminen kauan jaksa jouten.

Skräppäys on nyt in. Päätin kokeilla.

Leikkelen lehdistä kirjaimia ja liimaan niitä postikortin kokoisille pahvipaloille.

Minulla on sellainen parisuhdeteema.

Aloitin, kuten tietysti pitääkin, ensin helpommasta. Askartelin ensimmäiseen korttiin nimilistan naispoliitikoista, jotka eivät ole olleet vielä kihloissa Hjallis Harkimon kanssa. Niitä löytyi yllättävän helposti melkein kortillinen, kun hokasin käyttää pelkästään versaalikirjaimia. Tässä kohdassa vasta-alkaja menee helposti vipuun. Liian pieni präntti voi aluksi olla turhan vaativa.

Nyt sitten touhuan nimilistaa suomalaismiehistä, jotka eivät ole vielä olleet kihloissa tai avo/avioliitossa Tanja Karpelan kanssa. Kun saan kortin täyteen, lähetän sen toiselle skräppääjälle. Kortti alkaa jo olla puolillaan. Ja jos jollekin tulee joku nimi helposti mieleen, niin otan kyllä vinkkejä vastaan. Minun on esimerkiksi hankala saada päähäni joko Matti nykänen on ollut Tanjan kanssa kihloissa vai ei.

Seuraavakin hanke siintelee jo jossakin hypotalamuksen takahuoneessa. Tämä on nyt vaan tällainen heitto, mutta eikö joku lista, tai parikin, olisi hyvä olla kaikista niistä henkilöistä, joita joku keskustaoikeistolainen poliitikko on ahdistellut uusmediaa hyväksi käyttäen, ja jotka siitä johtuen, tai muusta syystä ovat ajautuneet täsmentämään kliinisesti omaa anatomiaansa.

Sitä haluaa pitää teemansa jollakin tavoin yhteiskunnallisesti ajankohtaisina, mutta riittävän rajattuina kuitenkin. Voi olla, että tuo jälkimmäisin teema ei mahdu yhteen korttiin, vaan on askarreltava sarjaksi. Tällä havaa vaikuttaa, että ainakin nyt Ike ja Matti tarvitsevat omansa, mutta antaa ajan kulua ja katsotaan sitten.

Kun kesälukemisto on pääosin koostunut vanhoista Seuroista, Avuista ja Kotiliesistä, on tämä naiseuden teema nyt aika hyvin meikäläisellä pykälässä. Ei ole, pojat, helppoa tuo naisena oleminen. Siihen sisältyy monenmoista kommervenkkiä ja hankaluutta, joista ihmisellä ei yleisesti ottaen ole paljonkaan tietoa.

Toista se on meillä miehillä. Iloisna ja huoletonna voi mies vihellelen kuljeksia pitkin maantietä ja välillä lorauttaa kuset koivun juurelle. Miehillä se on askelkin metrin mittainen ja naisilla vain 80 senttiä. Ei tarvitse miehen jumppatunnilla miettiä onko Tena Ladysta siivet seljällään eikä sitä, jotta jäikö liesi lahteissä kuutoselle. Kunhan on korkinavaaja etu- ja lompakko takataskussa, niin herkkua se on loppuelämä, miehelle.

Taidanpa vetäistä siitä nyt siivun, siis loppuelämästä.

Ihan pienenä, mutta sangen ihastuttavana yksityiskohtana luin Iltasanomien sähkeuutisista satukilpailusta, jonka Etelä-Pohjanmaan Liiton kulttuurilautakunta on päättänyt järjestää H.C. Andersenin synttäreiden kunniaksi. Koska tarjolla on julkista rahaa menestyjille, lienee syytä hieman rajata osallismiskutsua koskemaan vain niitä kolmea kirjoitustaitoista, joilla on vielä ihan oikea kirjoituskone kotona.

Nimimerkillä varustettu ja koneella kirjoitettu kilpailusatu, joka saa olla enintään viisi liuskaa, lähetetään osoitteeseen Hannele.... Ilmoitti lautakunta.

Taiteen ja kulttuurin tekemisessä on sellainen, hankala erityispiirre, että työn tuloksista voi olla huono päätellä onko tekijällä nomenklatuuran virallinen hyväksyntä hamuta julkista rahaa palkkioksi ponnistuksistaan. Koska rahaa on rajallisesti tarjolla, on sitä aina vaadittava kauhalla, mutta jaettava lusikalla.

Jos tuommoiseenkin kilpailuun saisi sähköpostilla osallistua, niin kirjoituksia voisi tulla kymmenittäin. Kyllä kilpailulautakunnan jäsenillä on paljon tähdellisempääkin tekemistä kuin lueskella kaikenmaailman satuja tuntitolkulla.

On se kumma. Vaikka kuinka pinnistän, en osaa päättää mitä mieltä olen siitä, jotta haluanko olla mukana rahoittamassa lesboparien hedelmöityshoitoja.
Ei siis tietenkään niin, etten kokisi asiaa tärkeäksi, mutta kun on niin paljon muuta mitä haluaisin olla myöskin mukana rahoittamassa vaatimattomilla tulo- ja arvonlisäveropanoksillani.

Nyt saattaa kuulla sanottavan, että kysymys on valtion mittakaavassa mitättömän pienestä kustannuksesta, mutta malttakaas kuitenkin hetki.
Todennäköisesti sponssattavat olisivat kumminkin kalliisti koulutettuja humanistirouvia, toinen todennäköisesti Stakesin tutkija ja toinen kansantanssiprojektin koordinaattori, joka siinä virassa joutuu yhtenään otsonikerrosta uhmaamaan, kun pitää alati reissata brysselissä lobbaamassa zeremissiheimon tai uiguurien musiikkiliikuntaa.
Niin, että ensin olisi maksettava ne äitiysvapaat ja sitten päivähoito, koska me kuitenkin koemme uiguurien asian perin tärkeäksi. Sitten tulee peruskoulutus, lukio, ja vihdoin askarteluohjaajan opintokustannus ammattikorkeassa. Aimo penni kaikenkaikkiaan, taikka nykyisin tietysti sentti.

Enkä minä muutoin olisi niin huolissani, mutta pelko on, ettei  tässä hötäkässä pystytä rahoittamaan nykyistä määrää poliittisia valtiosihteereitä, joiden merkitys kansantalouden kannalta on lähes zeremissien piiritanssiperinteen vertainen. Elikkäs, jos niitä veroeuroja voisi korvamerkitä, niin kyllä minä olisin valmis uhraamaan ainakin yhden valtiosihteerin hedelmöityshoitoja vastaan.

Toisaalta taas.

Yhden poliittisen valtiosihteerin kustannuksilla saisi pidettyä hengissä 150 lasta kehitysmaassa, jossa niitä kuolee turhanpäiten tsunamillisen verran parissa viikossa, mutta enimmäkseen ne on neekerilapsia, mikä täytyy tässä vertailussa toki ottaa huomioon.

Aina kun muuttujia tulee lisää yhtälöön, vaikeutuu ratkaiseminen geometrisessä sarjassa. Ei näitä pysty, tämmöinen, itsekseen päättämään.

Minä ratkaisen mielipiteeni kolikkoa heittämällä. Kruunalla hedelmöityshoidot, klaavalla poliittinen valtiosihteeri ja jos jää kantilleen, niin pelastetaan sitten vaikka ne lapset.
 

Parikin kertaa kuulin jonkun seurueeseen kuuluvan hämillään naurahtelevan, että mehän käyttäydytään kuin turistit, heh! Niin, turistit.

Eikö turistin kuulu sitten käyttäytyä kuin turistin?

Minusta turisti on hyvä. Se on kiinnostunut kaikesta sinun maassasi, sinustakin. Silmät ymmyrkäisinä se ihmettelee jokaista patsasta ja kulkee aina nuolen suuntaan. Se kurkistaa jokaiseen porttikonkiin, tutkii  automaattiovien mekanismeja ja ostaa eläimensarvista sorvattuja pikkuesineitä. Parveileehan se joskus, mutta useimmiten pyytelee anteeksi, jos kokee aiheuttaneensa haittaa. Hyvä se on, turisti.

Itse olen juuri sitä tyyppiä, että vaikka kävelisin Lagosin linja-autoasemalla, niin aina tulee jostakin  se paikallinen, jolla on ollut tyttöystävä Suomessa. "Tärrve perkkele, osta temä, sinulle halpa, my friend!", se sanoo ja taputtaa olalle. "Kaunis tutto, Suomi poika paljon viina, talvi too much kulma."

Enkä minä juuri enää turistina muulta yritä edes näyttää. Reippaasti zuumailen kaupan tyttöjä kertakäyttökameralla. Nahkalompsa sortsin takataskussa, Viking-Linjan pikeepaita päällä ja valkoisten froteesukkien varret makkaralla kuljen koputtelemassa ja koskettelemassa lähes  kaikkea. "Veri nais", minä sanon, kun paikallinen ulkomaaksi ihmettelee, että minkä takia sää kurkistit meirän postiluukusta? "Vii dount häv tis ting in Finland ät ool, poustmän häs to liiv joo meil on tö doostep, veri nais!"

Eihän tässä mitään paniikkia vielä, mutta nyt on otettava tuumaustauko ja alettava vakavasti pohtia, mihin etusormi siinä tapauksessa työnnetään, että Suomessakaan ei kohta osata äänestää kuten Hesarissa neuvotaan.

Olisikohan joissakin ulkomaissa syytä ottaa oppia esimerkiksi Suomen kulttuuriministeriltä ja perustella etukäteen vääriksi EU:n perustuslakia kohtaan suunnatut panettelut tahi väärät väittämät.

Listaan tähän malliksi 18 perusteltua vastaväittämää, joita EU:n perustuslakiin syvällisesti perehtyneet voivat sitten keskusteluissa vääräluuloisten kanssa Tanjan tapaan näpäkästi käyttää:

1. Ei pidä paikkaansa!
2. Ei pidä paikkaansa!
3. Ei pidä paikkaansa!
4. Ei pidä paikkaansa!
5. Ei pidä paikkaansa!
6. Ei pidä paikkaansa!
7. Ei pidä paikkaansa!
8. Ei pidä paikkaansa!
9. Ei pidä paikkaansa!
10. Ei pidä paikkaansa!
11. Ei pidä paikkaansa!
12. Ei pidä paikkaansa!
13. Ei pidä paikkaansa!
14. Ei pidä paikkaansa!
15. Ei pidä paikkaansa!
16. Ei pidä paikkaansa!
17. Ei pidä paikkaansa!
18. Ei pidä paikkaansa!

Olisiko se sitten kovin paha asia?

Meillä oli sisävessa jo silloin. Lämmin vesi tuli hanasta, ja jääkaappi tärisi keittiön nurkassa.
Telkkarista näkyi kaksi kanavaa mustavalkoisena ja radiosta nauhoitettiin Katri-Helenaa kelamankalle.
Polkupyörässä ei ollut vaihteita, kaupassa myytiin irtomaitoa ja puusuksien pohjaan vedettiin liukuvoiteeksi kynttilää.

Kesäiltoina, hämärän tuloon saakka, pelasi pihamaalla kaksikymmentä kakaraa 'kirkonrottaa' tai 'kymmentä tikkua laudalla', eikä kukaan miettinyt kotiin kaalissopalle lähteissään, että vittu mikä elintaso!

You just lay down, hold your breath for a minute or so, and a thought might pop up. Sometimes nothing happens and it leaves you just laying there looking stupid. That is why I call it fishing.

Have you heard of those guys who spend hours and hours trying to catch a fish, and when they finally get one, they let it go.
What do these guys think. They expect the fish to be greatfull, I guess.
What would you think if a giant gorilla catches you in the jungle and just when you think he is going to eat you up, he says: "Just kidding!" and then lets you go.
-Gee, what a nice gorilla, right!

This is called catch-and-release.
It is like eating farth. The smell is all you get. And that is one thing I will not try ever again.

Mindfishing has nothing to do with those catch-and-release guys. If you get a thought you hold on to it.

Don't you now go anywhere. I'll show you how it works. Have to hold my breath first.
Okay, ready?

If you start digging a really deep hole and keep digging until you can crawl all the way to China, the tempting idea would be seeing a smiling chinaman welcoming you to his world.
In real life that never happens, because people would smash your head with shovels and make up horror stories about scary ground people who probably  eat children.

Want another one? Here comes:

There are facts and there are things that people make up. Before the facts were proven to be facts, they must have been just things that people made up.

In the next chapter there is going to be some sex and violence. So, pay attention, kids!