Kun joskus viettää pitempiä aikoja tuolla oikeassa elämässä, johon me Kuusankosken Blogimiiteissä usein viittaamme sanalla 'laiffi', alkaa helposti suhtautua epäröiden omaankin täyspäisyyteensä.

Kun minä eräässäkin saunaillassa kerroin aika ajoin tutkivani napaani periskoopilla, alkoi yllättävän monia kattopaneeli kiinnostaa. Pitihän minun tietysti myös kertoa kuinka yhtenä iltana huomasin navastani pilkistävän pätkän sinistä puuvillalankaa ja kuinka kummissani olin, kun sitä siitä vetäistyäni vain tuli ja tuli, kuin taikurin hatusta ikään. Tarinan kohokohtaan päästessäni huomasin istuvani yksin pukuhuoneessa.

Sama juttu saunaan mennessä. Kun ovelta huikkasin: "Siitä lankahommasta vielä, pojat", niin lauteille ei jäänyt ketään. Pari kertaa jojotin sitä porukkaa ihan kiusallani ja vedin sitten verkkarit jalkaan. Ovelta huusin vielä lähteissäni, että pitäkää vittu tunkkinne. Siis Blåggarlundissa toi tarina ei olis ollut paljon mitään Richterin asteikolla.

Eikäkun sitähän mä ninku meinaan, että pienen tauon jälkeen tuntui niin  ihanan kotoisalta viettää hetki Piirikunnassa, Karusellissä, Marginaalissa, Vaanilassa, Vähätelmassa ja missä kaikkialla mä kävinkään.

Avohoito on ihana asia.