Suomessa kun epäkaupallinen kulttuuri elää ns. julkisesta pussista, se synnyttää joissakin pyrkimyksissä tahtomattakin humoristisia piirteitä sisäpiirileikkiin.

Ihan pienenä, mutta sangen ihastuttavana yksityiskohtana luin Iltasanomien sähkeuutisista satukilpailusta, jonka Etelä-Pohjanmaan Liiton kulttuurilautakunta on päättänyt järjestää H.C. Andersenin synttäreiden kunniaksi. Koska tarjolla on julkista rahaa menestyjille, lienee syytä hieman rajata osallismiskutsua koskemaan vain niitä kolmea kirjoitustaitoista, joilla on vielä ihan oikea kirjoituskone kotona.

Nimimerkillä varustettu ja koneella kirjoitettu kilpailusatu, joka saa olla enintään viisi liuskaa, lähetetään osoitteeseen Hannele.... Ilmoitti lautakunta.

Taiteen ja kulttuurin tekemisessä on sellainen, hankala erityispiirre, että työn tuloksista voi olla huono päätellä onko tekijällä nomenklatuuran virallinen hyväksyntä hamuta julkista rahaa palkkioksi ponnistuksistaan. Koska rahaa on rajallisesti tarjolla, on sitä aina vaadittava kauhalla, mutta jaettava lusikalla.

Jos tuommoiseenkin kilpailuun saisi sähköpostilla osallistua, niin kirjoituksia voisi tulla kymmenittäin. Kyllä kilpailulautakunnan jäsenillä on paljon tähdellisempääkin tekemistä kuin lueskella kaikenmaailman satuja tuntitolkulla.