Aamukakalla istuessani pohdiskelin pariakin juttua.
Voiko vessapaperi tosiaankin olla totaalisen loppu?
Oliko evoluution kannalta ehdottoman välttämätöntä tehdä ihmissuhteista niin perin hankalia?

Päivä alkoi positiivisissa tunnelmissa, sillä vastaus kumpaankin kysymykseen oli selkeä kyllä.

Ei auttanut muu kuin käyttää paperin sijasta luovuutta.

Luovuus ei sen sijaan toimi yhtä hyvin ihmissuhdeasioissa, pikemminkin päinvastoin. Sillä saa aikaan tunnekuohua ja hämmennystä, mutta päämäärän saavuttamista se, ainakaan minun kohdallani, ei ole edistänyt. Päämäärän ollessa nyt siis hellyyden maksimointi.

Pitänee vaihtaa taktiikkaa. Alan ehkä häpeämättömästi kerjätä hellyyttä.

Vai miten se yleensä hoidetaan?