Eilen kahvilassa pöytääni istui vanha nainen, jolta oli sätkäpaperit loppu.
Hän pyysi tupakkaa. Minä annoin.
Nainen kertoi ostaneensa joku aika sitten sähköviulun. Nyt se oli
kuitenkin kadonnut. Hän epäili, että viulu oli imenyt kaikki hänen
kappaleensa itseensä ja päättänyt kadota musiikki mukanaan.
Konservatoriossa nainen oli nuorena kovalla työllä harjoitellut ja
harjoitellut. Nyt hän ei enää tiennyt osaako lainkaan soittaa.
Hän pyysi minua järjestämään testiviulun. Panttilainaamossa olisi ollut
yksi sopiva.
Ennen kuin lähdin, kertoi nainen vielä, että kaikki meidän puheemme
lähtevät avaruuteen radioaaltoina ja jossakin joku pistää kaiken
talteen. Siksi kannattaa kiroilla hyvin hiljaa.
Varokaa irtonaisia sähköviuluja! Kiroilkaa hiljaa!
sunnuntai, 30. tammikuu 2005
Kommentit