Eilen kahvilassa pöytääni istui vanha nainen, jolta oli sätkäpaperit loppu.
Hän pyysi tupakkaa. Minä annoin.

Nainen kertoi ostaneensa joku aika sitten sähköviulun.  Nyt se oli kuitenkin kadonnut. Hän epäili, että viulu oli imenyt kaikki hänen kappaleensa itseensä ja päättänyt  kadota musiikki mukanaan. Konservatoriossa nainen oli nuorena kovalla työllä harjoitellut ja harjoitellut. Nyt hän ei enää tiennyt osaako lainkaan soittaa.  Hän pyysi minua järjestämään testiviulun. Panttilainaamossa olisi ollut yksi sopiva.

Ennen kuin lähdin, kertoi nainen vielä, että kaikki meidän puheemme lähtevät avaruuteen radioaaltoina ja jossakin joku pistää kaiken talteen. Siksi kannattaa kiroilla hyvin hiljaa.

Varokaa irtonaisia sähköviuluja!  Kiroilkaa hiljaa!