Juhlistin eilen Jeesus K:n taivaaseen astumisen muistoa tilkalla viiniä, tai no, muutamalla. Mursin siinä samalla vähän itse tehtyä, happamatonta leipää, joka edelliskerrasta poiketen muistutti jonkin verran öylättiä, mikä olikin vallan näpsäkkä yhteensattuma.

Perheen perustaminen yleensä ihmistä jonkin verran tasoittaa, miksei sitten jumalaa. Tämän huomion tein siinä raamattua plärätessäni. Varsin oli kärttyisä ja vaativa hemmo tämä kristittyjen herra ennen kuin Jeesus K. astui kuvaan. Sittemmin siitä on tullut peräti pehmo. Nykyäänhän kaikki pääsevät taivaaseen ilman kummempia ponnisteluita, ei tarvitse jälkeläisiään uhrailla taikka muutoinkaan kovin jyrkkää kuria noudattaa saniteettiasioissa, moraalipuolesta puhumattakaan.

Allahia vähän käy sääliksi, kun sillä ei ole omia lapsia lainkaan. Mutta kylläpä sen sitten heti luonteesta huomaa. Paljon on kovempi vaatimustaso muslimin maassa, yhtenään pitää Mekasta poispäin pyllistää, eikä viinan kanssa sovi läträtä. Taivaassahan heilläkin on sitten ilo ylimmillään, varsinkin jos sattuu pyhässä sodassa nappi otsaan. Mutta mistä niillä niitä neitsyitä piisaa?